Kirjoitettu on

Kylän historiaa kerättiin kirjaksi asti Pudasjärven kansalaisopiston opintopiirissä vuosina 1992-93. Sarkain ja savotain Sarakylä-kirjan ensimmäinen 500 kappaleen painos myytiin nopeasti loppuun. Kirjan toisen painoksen, 200kpl,  kustansi Sarakylän alueen kyläseura. Sitä on vielä jaljellä. Ainakin Iivari Jurmulta kirjaa löytyy. Toisen maailmansodan jälkeen, aina 1960-luvun lopulle asti, hakkautti Metsähallitus vanhoja metsiä Sarakylän ja posiolaisen Mäntyjärven kylien alueilla Livojokivarressa. Aluetta sanottiin Euroopan suurimmaksi hakkuualueeksi. Pinta-alaa oli reilut 20 000 hehtaaria. Siitä käytetiin yleisesti nimeä Osaran aukea. Alueen metsähistoriaa on selvitellyt Metsäntutkimuslaitoksen tiedonannoissa 1994 Jukka Valtanen. Julkaisun nimi on Pohjois-Suomen suuret avohakkuut 1946-1970, yhteiskunnallinen tausta, toteutus ja vaikutukset. Vuonna 2011 valmistui kirja, jossa samaa aihetta käsiteltiin lähinnä paikallisten ihmisten muistelemana. Sen toimitti sodankyläläinen Veikko Vuontisjärvi. Kirjan haastettelut keräsi sarakyläläislähtöinen Sulo Raiskio. Kirjan nimi on Osaran aukeat, tuhkasta hyvinvointi-Suomen perustaksi. Kirjaa on edelleen myynnissä ainakin Esko Piipposella Kouvalla. Kaunokirjallisuudessa Sarakylää on käsitellyt kirjailijaprofessori Kalle Päätalo Iijoki-sarjansa muutamissa alkupään osissa. Hän oli nuoruudessaan savotoilla Sarakylän alueella ja Livojoen uitossa. Pisteen koululla väärällä nimellä opettajana toiminut, myöhemmin tuotteliaana kirjailijana tunnettu Mauri Sariola sivusi Sarakylän aikojaan muutamissa romaaneissaan. Vuonna 1985 kuolleen Sariolan päiväkirjojen pohjalta toimitetussa kirjassa Parempi kertarutina kuin ainainen kitinä on asiaa hänen vaiheistaan ja toilailuistaan Sarakylässä. Vuonna 2005 esiteltiin Sarakylän koululla Mauri Sariolan elämäkertakirja Mauri Sariola- aika velikulta. Siihen olivat tekijät, Ritva Sarkola ja Raimo Jokisalmi keränneet myös monien entisten ja nykyisten sarakyläläisten kertomuksia Sariolasta. Tuhansuolainen Eero Leinonen, kotikylänsä ulkopuolella monissa näyttelyissäkin ITE-taiteilijana esittäytynyt monitaituri, julkaisi 2012 omakustanteen Mennen ajan elämää Livojokivarressa. Vaikka kirjassa käytetäänkin kylästä nimeä Kalliojärvi ja sen henkilöidenkin nimet ovat keksittyjä, kertoo Leinonen selvästi nuoruutensa aikojen savotoista Sarakylässä ja lähiseuduilla

Heidät tunnetaan muuallakin

Kulttuurin saralla on kunnostautunut sarakyläläislähtöinen Hannu Jurmu. Kirkkomuusikoksi opiskellut laulaja on esiintynyt mm. Savonlinnan ooperajuhlilla ja Suomen Kansallisoopperassa. Levyksiä tenori Jurmulta on ilmestynyt seitsemän. Tuhansuon mies Eero Leinonen on kunnostautunut ITE-taiteen tekijänäkin. Hänen puusta veistämiään persoonallisia toteemihahmoja on ollut esillä monissa näyttelyissä eri puolilla Suomea. Sarakyläläislähtöisistä urheilijoista on pisimmälle päässyt Pentti Kuukasjärvi. Hän ylsi v.1976 Monterealin kesäolympialaisissa kolmiloikan finaalissa kymmenenneksi. Hän saavutti urallaan useita Suomen mestaruuksia ja edusti maata monissa maaotteluissa. Hänen ennätyksensä 16,87 metriä, on vieläkin Suomen kaikkien aikojen tilastossa lajin toiseksi paras tulos. Jani Sarajärvi pelasi jalkapalloa ammatikseen vuosisadan vaihteen molemmin puolin niin kotimaan kuin Ruotsin korkeimmalla sarjatasolla. Hän pelasi myös yhden ottelun Suomen maajoukkueessa. Kylän takavuosikymmenten poliittiset mahtimiehet ylsivät aina eduskuntaan ja presidentin valitsijamiehiksi asti. Eino Rytinki valittiin kansanedustajaksi silloisen Pienviljelijäpuolueen listalta vuonna 1933. Vuodet 1939-1941 hän edusti Arkadianmäellä Maalaiskansan puoluetta. Lopulta hän päätyi Maalaisliittoon, jonka eduskuntaryhmään hän kuului vuoteen 1958 asti. Parisenkymmentä vuotta Rytinkiä vanhempi Kalle Sarala ei yltänyt eduskuntaan  muutamista yrityksistä huolimatta. Kannatusta vankalle maalaisliittolaiselle riitti kuitenkin presidetin valitsijamieheksi. Useiden historioitsijoiden käsityksen mukaan juuri Sarala oli se valitsijamies, joka viimeisenä, hyvin vastentahtoisena taipui äänestämään vuoden 1931 presidentinvaalin ratkaisseella kolmannella kierroksella P.E. Svinhufvudia. Tämä voitti vaalin pienimmällä mahdollisella erolla. Sarala oli Suomen pitkäaikaisimman presidentin Urho Kekkosen vankka tukimies. Niinpä Kekkonen suuntasikin pääosin hiihtäen tekemänsä maakuntamatkan kulkemaan Sarakylän kautta keväällä 1958.

Entinen mahtikylä

Sarakylän alueelta on löytynyt asutuksen merkkejä kivikaudelta, useiden tuhansien vuosien takaa. Vakituisesta asutuksesta on tietoja 1500-1600-luvuilta alkaen. Pitkään väkimäärä pysyi pienenä. Vasta asutusalueiden perustaminen alkoi lisätä sitä. Enimmillään, jopa parissa tuhannessa, kylän asukasmäärä on ollut 1960-luvun alkupuolella. Pitkäaikainen kunnallispäättäjä Kalle Sarala suunnitteli tosissaan Sarakylän erottamista omaksi pitäjäksi 1930-luvulla. Kylän lisäksi hän mieli mukaan naapurikyliä myös Ranuan puolelta. Oma hautausmaa on Sarakylässä ollut vuodesta 1927. Siunauskappeli rakennettiin Nuorunkakankaalle 1976. Kansakouluja Sarakylän alueella oli enimmillään viisi. Oppilaita niissä oli v.1960 yhteensä 303. Nyt määrä on noin kymmenesosa siitä, vaikka ainoaan jäljellä olevaan kouluun kuljetetaan oppilaita  myös naapurikylistä Yli-Livolta ja Metsälästä. Kylän asukasmäärä ei ole vielä ihan kymmeneen prosenttiin huippuluvusta pudonnut. Nyt väkeä Sarakylässä on noin 400. Väki on ikääntynyt, työpaikat ovat vähissä. Useina vuosina Sarajärven ja Rytingin postinumeroalueet ovat olleet Suomen köyhimpiä henkilökohtaisten verotulojen määrällä mitattuna.
Kuvat ja teksti: Toivo Kiminki Tekninen yhteys henkilö: Pekka Leinonen +358443578259
Sarakylän alueen kyläseura